Oletteko kuulleet Vasemmistoliitosta?
Lauantaina kiersimme Satakunnan Vasemmiston porukalla Porissa ovelta ovelle -kampanjan merkeissä. Terveydenhuoltopalvelut, vammaispalvelut, ikäihmisten hoiva, lasten ja nuorten hyvinvointi sekä toimeentulo puhututti. Illan tilaisuudessa kerroin henkilökohtaisesta suhteestani urheiluharrastuksiin ja kulttuuriin.
Lauantaina kiersimme Satakunnan Vasemmiston porukalla Porissa ovelta ovelle -kampanjan merkeissä. Terveydenhuoltopalvelut, vammaispalvelut, ikäihmisten hoiva, lasten ja nuorten hyvinvointi sekä toimeentulo puhututti.
Illalla keräännyttiin vielä Porin Vasemmiston järjestämän Kansalaisyhteiskunta murroksessa -tapahtuman pariin. Open Mic -osiossa kerroin itsellenikin hyvin yllättäen hyvin henkilökohtaista taustaani siitä, miten lama-ajan Oulussa yksinhuoltajaperheen lapsena kaupungin sosiaalitoimiston maksamat ratsastustunnit mahdollistivat harrastuksen, johon muuten ei olisi ollut varaa.
Se harrastus onkin vienyt läpi elämän sekä harrastuksen, että työn roolissa. Myös monipuolinen koulutustarjonta kotikaupungissani mahdollisti ala-asteelta lähtien musiikin opiskelun ja harrastustoiminnan, kuvataiteen opiskelun ja ammattiin opiskelun elokuvatuotannon alalle.
Puheenvuoroni kumpusi niin tunteenpalosta, että päädyin vielä jonkin mutkan kautta tuomaan tärkeän havainnon harrastekentiltä esille. Kun puhutaan liikuntaharrastuksista, mainitaan usein eri pallo- ja kiekkolajit.
Liikuntaharrastuksia on muitakin, kuten edelleen nuorten tyttöjen suosiossa oleva ratsastus. On myös lajeja, joihin liikunta ja yhteisöllisyys liittyy vahvasti, esimerkiksi partio ja suunnistus. Suomessa on myös erilaisia koiraharrastuslajeja (liikunnallisista esimerkiksi agility ja dobo) ja lajeja on toki muutenkin pilvin pimein.
Lajitarjontakaan ei silti lohduta, jos lasten into tukahdutetaan liian innokkaalla kilpailutoiminnalla ja edistymispaineilla. Lasten ja nuorten kuuluisi saada harrastusrauha lajista riippumatta – kaikista ei tarvitse tehdä ammattiurheilijoita.
